Suomeksi - På svenska - In English

Työtuomioistuin

Työtuomioistuin

Etusivu » Ratkaisut » TT:2013-166

TT:2013-166

Irtisanomissuojasopimus
Työsopimuksen irtisanominen
Työsopimuksen purkaminen
Vahingonkorvaus

Diaarinumero: R 18/13
Antopäivä: 11.11.2013

Työnantaja oli purkanut linja-autonkuljettajan työsopimuksen, kun ajoneuvoon asennettu alkolukko oli työntekijän aloittaessa työvuoroaan estänyt ajoneuvon käynnistymisen. Puhallettu lukema oli 0,35 promillea. Yhtiössä oli nollatoleranssi alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelyyn, ja tämä oli ollut työntekijöiden tiedossa.

Ratkaisun mukaan voitiin pitää lähtökohtaisesti hyväksyttävänä sitä, ettei linja-autonkuljettajalla ollut veressä lainkaan alkoholia työvuoron alkaessa tai aikana. Työntekijän oli ilman varoitustakin pitänyt ymmärtää menettelynsä moitittavuus, etenkin kun hänen tehtävänään oli hoitaa koululaiskuljetuksia.Toisaalta työntekijällä oli moitteeton työura, ja veren alkoholipitoisuus oli alle rattijuopumusrajan. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoi, että yhtiöllä oli irtisanomissuojasopimuksessa ja laissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy työsopimuksen irtisanomiseen, muttei perustetta sen purkamiseen.

Työnantaja määrättiin maksamaan työntekijälle irtisanomisajan palkka. Muuta korvausta ei tuomittu, koska irtisanomissuojasopimuksen ja sen korvausmääräysten soveltamisalaan ei kuulunut tapaus, jossa työsuhteen päättämistavaksi oli virheellisesti valittu irtisanomisen sijasta purkaminen.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

KUULTAVA

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy

ASIA

Työehtosopimuksen rikkominen ja seuraamus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.9.2013

Pääkäsittely 16.10.2013

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 2012-2014 osana oleva irtisanomissuojasopimus 1.3.2003 sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 §

Yleinen soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/98) tarkoitettuja työsuhteita.

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8:1 §:n ja 8:3 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7:3-4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8:1 §:n 1 momentin perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt linja-autonkuljettajana Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n palveluksessa vuodesta 2005 lähtien, jolloin hän yrityskaupan yhteydessä siirtyi sinne vanhana työntekijänä Autolinjat Oy:n palveluksesta. Autolinjat Oy:n palveluksessa A aloitti linja-autonkuljettajana vuonna 1999. Työsuhde on ollut moitteeton eikä A ole työsuhteen aikana saanut huomautuksia tai varoituksia. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy harjoittaa linja-autoliikennettä Uudenmaan ja Kymenlaakson alueella, henkilöstöä yhtiön palveluksessa on noin 200, joista linja-autonkuljettajia noin 180. Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on osa Savonlinja -yhtiöitä, joissa henkilökuntaa on noin 850, näistä linja-autonkuljettajia noin 750.

Yhtiö on 6.2.2012 purkanut linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen sillä perusteella, että hän on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena töissä. Kyseessä oli koulukuljetusvuoro, jota yhtiö hoitaa Haminan kaupungin tilaamana ja kustantamana tilausajoliikenteenä. A oli saapunut kello 6.50 alkavaan työvuoroonsa, jolloin ajoneuvoon asennettu alkolukko oli kello 6.55 estänyt sen käynnistymisen lukeman ollessa 0,35 promillea. Poliisin tultua paikalle puhalluskokeen tulos oli 0,24 promillea, jolloin poliisit poistuivat paikalta. Yhtiön paikallispäällikkö kuitenkin kielsi A:ta lähtemästä ajamaan ja kutsui hänet luokseen kuulemistilaisuuteen. Kuulemistilaisuuden päätteeksi A:n työsuhde purettiin edellä mainitulla perusteella.

A:n irtisanomisajan palkka olisi riidattomasti määrältään 14.147,40 euroa ja 12 kuukauden palkka 28.294,80 euroa.

Asianosaisilla on erimielisyyttä siitä, onko yhtiöllä ollut riittävä peruste A:n työsuhteen purkamiseen tai toissijaisesti sen irtisanomiseen.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 12 kuukauden palkkaa vastaavan 28.294,80 euroa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien,

- velvoittaa Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 14.147,40 euroa viivästyskorkoineen 6.2.2012 lukien ja

- velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla.

Perusteet

Työnantajalla ei ole ollut työsopimuslain ja irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää perustetta A:n työsopimuksen purkamiseen eikä irtisanomiseen.

A oli voimassa olevan oikeuden mukaan ollut täysin kykenevä työsopimuksen mukaiseen työhönsä. A ei ole syyllistynyt mihinkään rikoslaissa tai muussakaan lainsäädännössä kielletyksi säädettyyn moitittavaan menettelyyn. Yhtiössä ei myöskään ole tapahtumahetkellä ollut yhteisesti hyväksyttyä päihdeohjelmaa, jossa olisi nimenomaisesti määrätty nollatoleranssista saati siitä, että nollatoleranssin rikkomisesta seuraa automaattisesti työsopimuksen purkaminen aina ja kaikissa tapauksissa. Yhtiö ei ole ennen A:n työsopimuksen purkamista selvittänyt, olisiko työsopimuksen päättäminen ollut vältettävissä siirtämällä A muuhun työhön. Työnantaja ei myöskään ole käyttänyt muita työsuhteen purkamista lievempiä keinoja, kuten suullisen huomautuksen tai kirjallisen varoituksen antamista ja tilanteen niin vaatiessa mahdollista hoitoonohjausta. Vaikka työnantajalla olisikin ollut edellä mainittu käytäntö päättämisperusteen arvioinnissa, muiden keinojen olisi tullut olla ensisijaisia työsopimuksen purkamiseen nähden. Tällainen määräys tai käytäntö (niin sanottu nollatoleranssi) on vastoin työsopimuslaissa pakottavasti säädettyjä työsopimuksen päättämisperusteiden tapauskohtaista arviointia edellyttäviä säännöksiä. A:lle ei ole annettu mahdollisuutta korjata menettelyään.

Tapauksen olosuhteet kokonaisuudessaan huomioiden kyseessä on ollut korkeintaan kirjallisen varoituksen arvoinen yksittäinen vikakäyttäytyminen. A:lla ei ole alkoholiongelmaa, joten hoitoonohjauksen tarvettakaan ei tässä tapauksessa olisi ollut.

Korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä

Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä vaadittu korvaus perustuu A:n työsuhteen pitkään, yli 12 vuoden kestoaikaan, ja moitteettomuuteen ennen nyt puheena olevaa yksittäistapausta, työnantajan menettelyn moitittavuuteen työsopimuksen päättämisen yhteydessä sekä siihen, että 59-vuotias A on ollut työttömänä työsuhteen päättämisestä 6.2.2012 lähtien. A on koko ajan hakenut aktiivisesti töitä ja hänellä on kova halu takaisin työelämään, mutta iästä johtuen hänen vastainen työllistymisensä on erittäin hankalaa.

Työnantaja on päättänyt työsuhteen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaista kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi A:lla on irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaisesti oikeus saada täysi palkkansa irtisanomisajalta 7.2.2012- 7.8.2012, yhteensä 14.147,40 euroa.

A on ollut työsopimuksen päättämisestä 6.2.2012 lähtien työttömänä ja hänelle on tältä ajalta maksettu ansioturvan mukaista päivärahaa. Hänelle ei ole määrätty karenssia. A:lle tuomittavasta korvauksesta ei tule tehdä TSL 12:3.1:ssä tarkoitettua vähennystä tai toissijaisesti vähennys tulee tehdä säädettyä pienempänä, sillä A on työsopimuksensa purkamisesta lähtien ollut työttömänä eikä hänen uudelleentyöllistymisensä ole hänen ikänsä huomioiden enää todennäköistä. Lisäksi tulee huomioida se, että työnantajan menettely A:ta kohtaan työsopimuksen päättämisen yhteydessä on ollut erityisen loukkaavaa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vastauksessaan, johon Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy on osaltaan yhtynyt, vaatinut että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 3.500 eurolla laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiöllä on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus, tai vähintään perusteltu syy työsopimuksen irtisanomiseen.

A toimi linja-autonkuljettajana Haminan kaupungin tilaamassa ja kustantamassa koulukuljetusliikenteessä. A:n asiakaskunta koostui lapsista, nuorista koululaisista, joilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua kuljettajan ajokäyttäytymiseen tai arvioida kuljettajan päihtymystilaa. Linja-autonkuljettajalla on keskeinen rooli liikenneturvallisuuden toteutumisessa. Vaarassa voivat olla kyydissä olevien matkustajien lisäksi kaikki tiellä liikkujat.

Alkolukon asentaminen perustuu lakiin alkolukon käytöstä koulu- ja päiväkotikuljetuksissa. Yhteiskunnan tilaamassa liikenteessä laki täten suoraan korostaa ehdottoman raittiuden vaatimusta erityisesti silloin, kun on kyse pienten lasten ja koululaisten kuljetuksista.

A:n yritettyä 6.2.2012 avata alkolukon ensimmäisen kerran se on lukkiutunut viideksi minuutiksi ja toisen yrityksen seurauksena 20 minuutiksi. Kolmannella yrittämällä yli puoli tuntia ensimmäisestä yrityksestä A on onnistunut linja-auton käynnistyksessä, koska hänen uloshengitysilman alkoholipitoisuus on alkolukon mukaan ollut 0,18 promillea. Savonlinja -yhtiöissä on perinteisesti ollut käytössä nollalinja alkoholin suhteen. Linja-autonkuljettajan ammatissa ei voi työskennellä alkoholin vaikutuksen alaisena, eikä henkilö jolla on alkoholiongelma sovi linja-autonkuljettajaksi. Vuoden 2012 alusta Savonlinja -yhtiöissä ja elokuun alusta 2012 Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä on yhteistoimintamenettelyssä asteittain otettu käyttöön laajempi päihdeohjelma. Savonlinja -yhtiöiden ankara suhtautuminen alkoholiin on ollut yhtiön koko henkilökunnan ja myös A:n tiedossa. Vastaavasti on asiaa arvioitu ratkaisussa Helsingin HO 23.1.2001 nro 113, S 00/2127.

Rattijuopumuksen rikosoikeudellinen raja ei määritä työsuhteen päättämiskynnystä. Ainoastaan asianmukaisesti toimiva alkolukko on estänyt A:ta lähtemästä liikkeelle ajoneuvollaan ja vaarantamasta liikenneturvallisuutta laajemmin. A:n vastuuttoman käyttäytymisen seurauksena yhtiön luottamus A:n toimintaan hyvämaineisen linja-autoyhtiön linja-autonkuljettajana katosi täydellisesti. A:n menettely aiheutti kolhun Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n hyvämaineisuudelle ja kilpailuasemalle kuntien järjestämissä tulevissa koulukuljetuskilpailutuksissa. A:n päihtymyksen vuoksi kyseinen kouluvuoro jäi linja-autolla kokonaan ajamatta. Kadunvarressa odottamassa olleet koululaiset yhtiö joutui kuljettamaan kouluihinsa takseilla, aikataulusta myöhässä. Tästä aiheutui yhtiölle suoranaisia ylimääräisiä kustannuksia taksikuluina ja ajamatta jääneen työvuoron yhtiö joutui teettämään toisella kuljettajalla, josta aiheutui yhtiölle lisäksi 7 tunnin 10 minuutin ylimääräiset palkkakustannukset.

A:n menettelyä on pidettävä niin moitittavana, että yhtiöllä on näissä olosuhteissa katsottava olleen lailliset perusteet linja-autonkuljettaja A:n työsopimuksen purkamiseen.

Korvauksen määristä

Vahingonkorvausvaatimuksen määrä (12 kuukauden palkka) on olosuhteisiin nähden kohtuuton. Asiassa on esitettävä luotettava selvitys A:n mahdollisesta työllistymisestä ja hänen saamistaan työttömyyspäivärahoista.

Vaatimus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun vähennyksen tekemättä jättämisestä kiistetään siltä osin, kun vaatimusta on perusteltu työnantajan loukkaavalla menettelyllä.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Savonlinja -yhtiöiden tiedote henkilökunnalle 5.5.2008

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies B

2. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Paikallispäällikkö C

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Näyttö

Etelä-Suomen Linjaliikenne Oyj:n paikallispäällikkö C on kertonut, että yhtiössä on ollut nollatoleranssi, koska alkoholi ja linja-autonkuljettajan tehtävät eivät sovi yhteen. Työntekijöille annettu kirjallinen ohje tästä oli päivätty 2008, ja se oli nähtävillä toimipaikkojen ilmoitustaululla, josta kuljettajat katsoivat työvuoronsa. Käytäntö oli kuitenkin aina ollut sama, ja ohje oli laitettu sinne kertauksen vuoksi. Kaikki yhtiön kuljettajat ovat olleet tästä tietoisia. A:n oli täytynyt nähdä ohje Kotkan tilityspisteessä, jossa hän kävi ainakin kesäisin ja kerran viikossa talvisin. Jos yhtiön kuljettaja oli puhaltanut alle 0,5 promillea työssä tai yli sen vapaa-ajallaan, työsopimus oli purettu. Näin oli toimittu kaikissa tapauksissa, joita oli ollut A mukaan lukien kuusi vuosina 2002 - 2010. Suurin osa työsopimuksen purkamisista oli perustunut yhtiön ajoneuvon alkolukon antamaan lukemaan. Yhden kuljettajan poliisi oli pysäyttänyt ja kuljettaja oli puhaltanut 0,35 promillea. Myös poliisi oli tiennyt yhtiön nollatoleranssista ja ilmoittanut lukemista työnantajalle, jolloin kuljettajan tilalle oli välittömästi hankittu toinen.

Haminan kaupunki edellytti, että palvelulinjojen autoissa oli alkolukko. Alkolukko oli säädetty niin, että jos siihen puhallettiin yli 0,2 promillea, auto ei lähtenyt käyntiin. A:n työtehtävään kuului, että hän haki lapset heidän kotiensa edestä ja vei kouluun. Tapahtumapäivänä A:n työvuoro alkoi kello 6.50 ja ensimmäiset lapset oli määrä ottaa kyytiin Haminan linja-autoasemalta kello 7.10. A soitti kyseisenä aamuna C:lle ja sanoi, että "tämä on nyt tässä, auto ei lähde käyntiin, tuon repun pois". C käsitti, että A oli ymmärtänyt, ettei voisi jatkaa yhtiön palveluksessa ja oli valmis irtisanoutumaan itse. Kuulemistilaisuudessa iltapäivällä tämä ei ollutkaan enää itsestään selvää.

Pääluottamusmies oli läsnä kuulemistilaisuudessa, joka kesti noin tunnin verran ja josta C laati muistion. A kertoi juoneensa illalla muutaman oluen, mikä tuntui C:stä hämmästyttävältä siihen nähden, että A:lla oli vielä aamulla alkoholia veressä. Luottamus A:n toimintaan oli mennyt niin, ettei C tai yhtiö voinut kuvitella, että työsuhde voisi enää jatkua. Kaikilla asemapaikoilla ei ollut työnantajan edustajia paikalla eikä kukaan voinut valvoa, missä kunnossa kuljettaja tuli työvuoroonsa. Kotka-Loviisa alueen linjoilla oli 35 linja-autoa, joista 17 oli alkolukollista. Yhtiössä oli tarjolla ainoastaan linja-autonkuljettajan työtä. Pääluottamusmies oli saattanut esittää irtisanomista vaihtoehtona työsopimuksen purkamiselle, mutta siihen ei missään vaiheessa suostuttu. Tapahtumien kulku oli kirjattu kirjalliseen muistioon.

A on kertonut olleensa yhtiön palveluksessa yli 12 vuotta ilman mitään ongelmia alkoholin suhteen. Kyseisenä aamuna poliisi sanoi puhallutuksen jälkeen, että A sai lähteä ajoon. C:n kanssa puhelimessa keskustellessaan A oli tarkoittanut, että auto ei lähtenyt käyntiin, mutta hänen tarkoituksensa ei ollut irtisanoutua. A ei ollut huomannut mitään ohjeita ilmoitustaululla, jossa oli ollut enemmänkin tiedotteita eikä hänellä ollut aikaa perehtyä niihin. Hän oli kyllä kuullut huhua yhtiön nollatoleranssista.

Yhtiön pääluottamusmies B on kertonut yhtiön laittaneen ilmoitustaululle ohjeen nollalinjasta alkoholin suhteen vuonna 2008. B ei ollut aiemmin käsitellyt asiaa, jossa työsopimus olisi purettu tällä perusteella, mutta nollatoleranssista hän oli tiennyt vuodesta 2008. A teki tilityksen aina Haminassa ja kävi vain harvoin Kotkassa. C soitti B:lle ja pyysi häntä tulemaan kuulemiseen A:n kanssa. Kuulemistilaisuudessa käytiin tapahtumat läpi puolin ja toisin, minkä jälkeen C ilmoitti, että A:n työsopimus puretaan. B oli tuolloin sanonut, että varoitus oli riittävä seuraamus, jolloin C olisi suostunut työsuhteen irtisanomiseen. C:n soitettua Mikkeliin yhtiön johdosta oli kuitenkin sanottu, ettei kyseeseen voisi tulla mikään muu kuin työsopimuksen purku.

Työsuhteen päättämisperusteen arviointi

Purkamisperuste

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta.

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Työsopimuksen purkaminen on sallittua ainoastaan toisen sopijapuolen sopimuksen tarkoituksen toteutumisen kannalta vakavan sopimusrikkomuksen, laiminlyönnin tai epäasiallisen käyttäytymisen tai menettelyn johdosta.

A:lla on takanaan 13 vuoden moitteeton työura yhtiössä. Hän on toiminut yhtiön palveluksessa linja-autonkuljettajana, jonka päätehtäviin ovat kuuluneet Haminan kaupungin tilaamat lasten koulukuljetukset. A:n asiakaskunta on näin ollen koostunut lapsista ja nuorista koululaisista. Laki alkolukon käytöstä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa velvoittaa käyttämään kyseisissä kuljetuksissa alkolukolla varustettua ajoneuvoa (1 §). Ajoneuvoon asennettu alkolukko oli aamulla 6.2.2012 estänyt sen käynnistymisen A:n puhaltaman lukeman oltua 0,35 promillea. Voimassa olevan lain mukaan rattijuopumuksen rikosoikeudellinen raja on 0,5 promillea. Selvää näin ollen on, ettei A työssään ole syyllistynyt mihinkään rikoslaissa kielletyksi säädettyyn menettelyyn.

Alkolukon käyttöä koulu- ja päivähoitokuljetuksissa koskevassa hallituksen esityksessä korostetaan alkoholin käytön ja tieliikenteen yhteensopimattomuutta sekä todetaan, että tarkkaavaisuuden jakamisessa ja liikkuvien kohteiden seurannassa ilmenee puutteita jo, kun kuljettajan veren alkoholipitoisuus ylittää 0,2 promillea (HE 74/2010 s. 4 ja 7).

Työsopimuksen purkaminenkin alkoholinkäytön tai päihtyneenä esiintymisen johdosta helpottuu olennaisesti, jos työntekijä on sellaisessa erityisessä asemassa, johon alkoholin käyttäminen ei sovellu tai jossa se on nimenomaisesti kielletty. Työntekijän erityiset velvollisuudet alkoholin käyttämisen osalta korostuvat myös liikennettä koskevissa töissä, joissa kielto käyttää alkoholia voi johtua työn luonteesta (Koskinen ym.: Työsuhteen päättäminen, 2012 s. 131).

Yhtiön nollatoleranssi alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelyyn on C:n kertoman mukaan ollut yleisesti tiedossa myös yhtiön ulkopuolella, ja esimerkiksi poliisi on ollut yhtiön käytännöstä tietoinen. Vaikka siitä laadittu tiedote (vastaajan todiste 1) on päivätty vuonna 2008, käytännössä yhtiössä on jo pidemmän ajan noudatettu nollatoleranssia. Tiedote on tuolloin laitettu kaikkien toimipaikkojen ilmoitustaululle ja se on ollut nähtävillä myös Kotkan toimipisteessä, jossa A on käynyt tekemässä tilitykset. Toisaalta yhtiössä pitkään pääluottamusmiehenä työskennellyt ja 200 työntekijää edustanut B on kertonut, ettei hänen kohdalleen ollut tullut yhtään tapausta, jossa työntekijän työsopimus olisi purettu välittömästi hänen puhallettuaan alle 0,5 promillea. Myös B on kuitenkin kertonut nollatoleranssin olleen yhtiössä tiedossa vuodesta 2008. A itse on työtuomioistuimessa kuultuna myöntänyt kuulleensa "huhuja" nollatoleranssilinjasta eikä hän ole kiistänyt tienneensä yhtiön käytännöstä. Työtuomioistuin toteaa näiltä osin, että A:n on täytynyt olla tietoinen yhtiön nollatoleranssikäytännöstä.

Lähtökohtaisesti voidaan pitää hyväksyttävänä sitä, että työnantaja edellyttää tieliikennealalla työskentelevältä työntekijältä, ettei veressä ole lainkaan alkoholia työvuoron alkaessa tai sen aikana. Yhtiön harjoittama käytäntö ei kuitenkaan voi johtaa siihen, että työsopimuksen purkuperusteita arvioitaisiin ankarammin kuin lainsäädännössä on tarkoitettu. Työsopimuslain pakottavat säännökset velvoittavat työnantajaa riippumatta siitä, mitä käytäntöä yhtiössä on työsopimuksen päättämisperusteiden osalta mahdollisesti aiemmin noudatettu (KKO 2007:12, TT 2012:15).

Vastaajan viittaama oikeustapaus (HHO S00/2127) poikkeaa nyt arvioitavana olevasta työsopimuksen purkamisesta, sillä junaliikenneturvallisuudesta on annettu virallisohjeet lainsäädäntöön perustuen. Työsopimuksen purkamisen edellytysten täyttymistä koskeva harkinta on myös aina tapauskohtaista.

A on ollut työvuoronsa alkaessa sinänsä lain mukaan ajokelpoisessa kunnossa. Tästä syystä ja tilannetta kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiöllä ole ollut työsopimuslain 8 luvun 1 §:n 1 momentissa säädettyä erittäin painavaa syytä purkaa A:n työsopimusta.

Irtisanomisperuste

Työsopimuslain 7 luvun1 ja 2 §:n nojalla työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen työntekijän henkilöstä johtuvalla tai hänen henkilöönsä liittyvällä asiallisella ja painavalla perusteella. Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta ja työntekijän työsopimuksen vastaista menettelyä kussakin yksittäistapauksessa harkitaan kokonaisarvioinnilla. Kokonaisarviossa työntekijästä johtuvassa irtisanomistilanteessa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoon, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työntekijää ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä eikä ennen kuin työnantaja on selvittänyt, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Pykälän 5 momentin mukaan varoitusta ei tarvitse antaa eikä uudelleensijoittamista selvittää, jos rikkomus on niin vakava, ettei työnantajalta voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista.

Edellä on todettu, että alkoholin käyttö oli nimenomaisesti kielletty työnantajan antamalla ohjeella sekä työpaikan käytännössä harjoitetulla ja tiedotetulla nollatoleranssilla, josta A:nkin on täytynyt olla tietoinen. Erityisillä aloilla ja ammateissa työskentelevien työntekijöiden kohdalla suhtautuminen alkoholin käyttöön on työn luonteesta johtuen ankarampaa.

Työsopimuslain esitöiden mukaan (HE 157/2000 s. 85 - 86) mukaan työsuhteeseen liittyvä rikkomus, joka oikeuttaa työnantajan poikkeamaan varoituksenantovelvollisuudestaan, kytketään työntekijän tietoisuuteen rikkomuksen vakavuudesta. Työpaikalla noudatetulla käytännöllä on merkitystä arvioitaessa varoituksen tarpeellisuutta alkoholin väärinkäytöstä johtuvien rikkeiden takia. Myös työntekijän itsenäinen asema vaikuttaa varoituksenantovelvollisuuden olemassaoloon.

A on puhaltanut ensimmäiset lukemat alkolukkoon sen jälkeen, kun hän on saapunut asemapaikalleen henkilöautolla noin 9 kilometrin päästä. Vielä hänen saavuttuaan kello 6.50 työvuoroonsa ja poliisien puhalluttaessa hänet kello 7.30 puhalluskokeen tulos on ollut 0,24 promillea. Yhtiöllä on C:n mukaan asemapaikkoja, joilla työnantajan edustajaa ei ole paikalla työntekijän saapuessa työvuoroonsa, ja myös ajoneuvoja, joihin ei ole asennettu alkolukkoa. Näin ollen työnantajalla ei juuri ole mahdollisuuksia valvoa työntekijän työskentelyä. A:n ammatti on vastuullisuutta edellyttävä ja yksintyöskentely korostaa hänen vastuullista asemaansa. Yhtiöllä ei C:n kertoman mukaan ole tarjolla muuta kuin kuljettajan työtehtäviä.

Työtuomioistuin toteaa yleisen elämänkokemuksen perusteella olevan selvää, että ammattikuljettajan saapuminen työvuoroonsa alkoholin vaikutuksen alaisena haittaa yhtiön mainetta ja voi olennaisesti huonontaa sen yrityskuvaa koulukuljetuksia hoitavana linja-autoliikenneyrittäjänä. A:n vuoksi kyseinen aamun kouluvuoro jäi linja-autolla kokonaan ajamatta ja kyytiä odottaneet koululaiset jouduttiin kuljettamaan kouluun takseilla, mikä on osaltaan myös aiheuttanut vahinkoa työnantajalle.

Toisaalta päättämisperusteen harkinnassa tulee ottaa huomioon A:n pitkä työhistoria ja hänen olosuhteensa kokonaisuudessaan. A on ollut yhtiön palveluksessa vuodesta 1999 lukien eli 13 vuotta aina työsopimuksen purkamiseen saakka. A ei ole saanut varoituksia. Työnantajan puolelta ei ole väitettykään, että hän olisi aikaisemmin laiminlyönyt työtehtäviään tai muutoinkaan menetellyt moitittavasti. A on 59-vuotias, ja hän on ollut työttömänä työsopimuksen purkamisesta lähtien.

Työtuomioistuin katsoo edellä esitetyn perusteella, että A:n on ilman varoitustakin pitänyt ymmärtää menettelynsä moitittavuus, kun otetaan huomioon hänen työtehtäviensä laatu ja siitä johtuva yhtiön ankara suhtautuminen alkoholin käyttöön. Linja-autonkuljettajalla on keskeinen rooli liikenneturvallisuuden toteutumisessa, ja vaarassa voivat olla kyydissä olevien matkustajien lisäksi kaikki tiellä liikkujat. A:n työssä luottamus on ollut keskeinen työsuhteen edellytys ja hänen on täytynyt ymmärtää rikkomuksensa vakavuus. Ottaen huomioon kaikki edellä selostetut asiaan vaikuttavat seikat ja niitä kokonaisuutena arvioiden työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on perustellusti menettänyt luottamuksensa A:han linja-autonkuljettajana. Yhtiöllä on sen vuoksi ollut irtisanomissuojasopimuksessa sekä työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu asiallinen ja painava syy irtisanoa hänen työsopimuksensa.

Korvausvelvollisuus

Yhtiö on päättänyt A:n työsuhteen ilman laillista purkuperustetta ja irtisanomisaikaa noudattamatta. Näin ollen yhtiön on suoritettava A:lle hänen irtisanomisajan palkkansa, jonka määrä on riidaton.

Alan irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n soveltamisohjeen mukaan sopimusta ei sovelleta työsopimuksen purkamiseen muuten kuin tutkittaessa, onko työnantajalla samalla ollut perusteet työsopimuksen irtisanomiseen. Sopimuksessa ei myöskään ole määräyksiä perusteettoman purkamisen johdosta määrättävästä korvauksesta. Koska työnantajalla on tässä tapauksessa ollut perusteet A:n työsopimuksen päättämiseen irtisanomalla, irtisanomissuojasopimuksen nojalla ei voida määrätä A:lle maksettavaksi korvausta pelkästään sillä perusteella, että hänen työsopimuksensa päättämistapa on virheellisesti ollut purkaminen. Kantajan korvausvaatimus on siten tältä osin hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on hävinnyt kanteensa siltä osin kuin A:n työsuhteen päättämistä on pidetty perusteettomana. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on hävinnyt asian työsuhteen purkamisen osalta, mutta voittanut asian siltä osin kuin on ollut kysymys yhtiön oikeudesta päättää työsuhde. Työtuomioistuin katsoo työtuomioistuimesta annetun lain 38 §:n ja oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla, että asiassa on syytä velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut osaksi. Oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi korvaukseksi asian lopputulos huomioon ottaen työtuomioistuin arvioi 750 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuudelta kuukaudelta 14.147,40 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisi­ne viivästyskorkoineen 6.2.2013 lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 750 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Löppönen, Ahokas ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Kurtto.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 11.11.2013