Etusivu » Ratkaisut » TT 2017:89

TT 2017:89

Paikallinen sopiminen
Palkkaus
Työehtosopimuksen tulkinta
Työehtosopimuksen voimassaolo

Diaarinumero: R 89/16
Antopäivä: 14.6.2017

Paikallisessa sopimuksessa ei ollut määräystä siitä, että riidanalaista määräystä olisi tullut noudattaa jostain muusta ajankohdasta kuin sopimuksen voimaantulosta lukien. Näin ollen määräystä tuli soveltaa sopimuksen voimaantulosta lukien.

Asiassa oli erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli otettava huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan työntekijän palkkauksessa. Työtuomioistuimessa oli jäänyt luotettavasti toteen näyttämättä, että paikallisen sopimuksen määräystä olisi työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tulkittavan kantajan väittämällä tavalla. Kun määräyksen sanamuodon perusteella ei myöskään voitu päätellä, että määräystä olisi tullut tulkita kantajan vaatimalla tavalla, eikä soveltamiskäytäntökään tukenut yksiselitteisesti kannetta, työtuomioistuin ei voinut asiassa esitetyn selvityksen perusteella vahvistaa, että työnantaja olisi menetellyt paikallisen sopimuksen vastaisesti. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Tekniikka ja Terveys KTN ry

VASTAAJA

Energiateollisuus ry

KUULTAVAT

Vantaan Energia Oy

Vantaan Energia Sähköverkot Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.2.2017

Pääkäsittely 23.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Paikallisessa sopimuksessa energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä on ollut ajoilla 29.1.2003–28.11.2007 ja 29.11.2007–31.5.2010 muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Palkkaus

1 Palkkauksen yleismääräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toimihenkilöt

Kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevat palkkamääräykset ovat tämän sopimuksen liitteessä 2.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 2

Toimihenkilöiden palkkaliite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Palkkausjärjestelmä

Tehtäväkohtainen palkka

Tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä otetaan palkkaryhmän lisäksi huomioon

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisessa sopimuksessa energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä, Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä ja Vantaan Aviaenergia Oy:ssä on ollut 1.6.2010 alkaneesta sopimuskaudesta lukien muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = == = = = = =

1.6 Lakisääteisten vastuiden huomioiminen palkkauksessa

Työtehtävään liittyvä lakisääteinen vastuu kirjataan tehtävänkuvaukseen ja huomioidaan palkassa tehtävän vaativuuden arvioinnissa. Lakisääteisen vastuun poistuessa tämä huomioidaan tehtävänkuvauksessa ja vaativuuden arvioinnissa.

Henkilökohtainen lakisääteinen vastuu huomioidaan palkan henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa. Ko. korvauksesta sovitaan toiminnon vetäjän kanssa ja siitä laaditaan kirjallinen dokumentti palkanlaskentaan. Lakisääteisen vastuun poistuessa vähennetään ko. osa palkasta.

Lakisääteiset vastuut esim.: sähkötöiden johtaja, sähkölaitteistojen käytön johtaja, painelaitteiden käytön valvoja, kattilalaitosten käytönvalvoja, maakaasun käytön valvoja, kemikaalivalvoja, säteilylaitteiden vastaava johtaja, turvallisuuskoordinaattori, patoturvallisuusvastaava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) edellytetään, että rakennuttaja nimeää rakennushankkeille turvallisuuskoordinaattorin. Turvallisuuskoordinaattorilla on huolehtimisvastuu asetuksen 5–9 §:ssä tarkoitetuista turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevista toimenpiteistä. Turvallisuuskoordinaattori voi joutua vastuuseen työturvallisuuslain rangaistussäännösten nojalla.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennuttajalla tarkoitetaan henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen tai muuta, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta taikka jos edellä mainittuja ei ole, tilaajaa. Asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan rakennuttajan on huolehdittava siitä, että turvallisuuskoordinaattorilla on riittävä pätevyys, asianmukaiset toimivaltuudet ja muut edellytykset huolehtia kyseessä olevasta rakennushankkeesta. Rakennuttajan on varmistettava, että turvallisuuskoordinaattori huolehtii tälle kuuluvista tehtävistä.

Rakennuttaja voi nimetä turvallisuuskoordinaattorin joko oman henkilökuntansa piiristä tai esimerkiksi rakennusurakan suunnittelutoimiston työntekijän. Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä voidaan siis ulkoistaa. Käytännössä turvallisuuskoordinaattoriksi nimetään rakennushankkeissa usein muu kuin rakennuttajan palveluksessa oleva henkilö, joka suunnittelu-, valmistelu- ja rakennusvaiheessa huolehtii rakennuttajatehtävistä kyseisessä projektissa ja omaa kyseisen pätevyyden, kuten esimerkiksi projektinjohtaja, rakennuttajakonsultti, suunnittelija, isännöitsijä tai valvoja.

Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy toimivat rakennuttajina rakennusurakoissa, joita tehdään yhtiöiden lukuun. Ne voivat määrätä turvallisuuskoordinaattoriksi yhtiön työntekijän tai rakennushankkeessa mukana olevan alihankkijan edustajan.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettava huomioon palkkauksessa.

Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy ovat ottaneet turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa. Vastaajan Energiateollisuus ry:n ja kuultavien Vantaan Energia Oy:n sekä Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n mukaan turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon ottamisesta näin on sovittu toimihenkilöitä edustaneen luottamusmiehen kanssa tämän edustettavia sitovasti 17.11.2009. Edelleen vastaajan ja kuultavien mukaan ajalla 29.11.2007–31.5.2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen toimihenkilöiden palkkaliitteen mukaan tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain tehtäväkohtaisessa palkassa. Lisäksi vastaaja ja kuultavat ovat katsoneet, että 1.6.2010 alkaen voimassa olleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan mukaan työnantajalla on työnjohtovallan nojalla oikeus päättää siitä, kummalla kahdesta vaihtoehtoisesta tavasta turvallisuuskoordinaattorin vastuu otetaan huomioon palkassa.

Kantaja Tekniikka ja Terveys KTN ry on katsonut, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut ottaa huomioon palkkauksessa 1.6.2010 alkaen voimassa olleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisen kappaleen mukaisesti. Lisäksi kantaja on katsonut, että luottamusmiehen kanssa ei ole sovittu turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimisesta palkkauksessa vastaajan ja kuultavien väittämällä tavalla, ja vaikka näin olisi sovittu, sopimus olisi pätemätön.

Paikallisen sopimuksen voimassaolon aikana Vantaan Aviaenergia Oy on fuusioitu Vantaan Energia Oy:öön. Vantaan Energia Oy on Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n koko osakekannan omistava emoyhtiö.

Riidatonta on, että energia-alan toimihenkilöiden vaativuudenarviointijärjestelmän mukaan vaativuustasolle seitsemän sijoittuvan toimen yhteispistemäärä on 440–475 ja vaativuustasolle kahdeksan sijoittuvan toimen yhteispistemäärä on 480–515.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Tekniikka ja Terveys KTN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy on menetellyt Energiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan vastaisesti jättämällä sopimatta 1.6.2010 lukien turvallisuuskoordinaattoreiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvauksesta ja jättämällä laatimatta korvauksesta kirjallisen dokumentin palkanlaskentaan, ja

- velvoittaa Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n oikeudenkäyntikulut 13.913,30 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Tekniikka ja Terveys KTN ry on pääkäsittelyistunnossa rajoittanut vahvistusvaatimusta siten, että se ei ole koskenut enää Vantaan Energia Oy:tä, vaan ainoastaan Vantaan Energia Sähköverkot Oy:tä.

Perusteet

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisilla tehtävään liittyvillä lakisääteisillä vastuilla on tarkoitettu vain niitä vastuita, jotka kiinteästi ja erottamattomasti seuraavat tietystä tehtävästä. Esimerkiksi ensimmäisen kappaleen mukaisesti huomioidusta vastuusta käy Vantaan Energia Oy:n päätoimisen työsuojelupäällikön tehtävä, johon sisältyy erottamattomasti työsuojelupäällikön vastuu.

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisessa kappaleessa on tarkoitettu vastuuta, joka määräytyy työn vuoksi ja työnantajan työnjohtomääräyksen johdosta, mutta vastuu on tai olisi siirrettävissä toiseen tehtävään. Vantaan Energia Oy:ssä sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuut on huomioitu toisen kappaleen mukaan. Nämä vastuut on määritelty laissa ja työnantajan on osoitettava ne jollekin tai joillekin toimihenkilöille.

Valinta 13 §:n 1.6 kohdan 1. ja 2. kappaleen mukaisten korvaustapojen välillä määräytyy sen mukaan, onko työsuojelupäällikön tehtävä järjestetty omaksi itsenäiseksi tehtäväkseen (, jolloin tehtävään kuuluva vastuu ja korvaus määräytyy 1. kappaleen mukaan) vai onko työsuojelupäällikön vastuu annettu henkilölle, joka sinänsä päätyönään tekee jotakin muuta työtä, ja tuo vastuu olisi siirrettävässä toiselle toimihenkilölle (, jolloin korvaus määräytyy 2. kappaleen mukaan). Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä ja vastuu voidaan siirtää myös muulle kuin rakennuttajalle eli kyseessä oleva lakisääteinen vastuu ei seuraa erottamattomasti itse Vantaan Energia -konsernin palveluksessa olevan toimihenkilön päätehtävää.

Tehtävään liitännäisyyden osalta turvallisuuskoordinaattorin vastuu rinnastuu sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojien vastuuseen. Kun toista kappaletta on sovellettu näihin, on looginen tulkinta määräyksen tarkoitukseen nähden, että myös turvallisuuskoordinaattoreiden vastuun korvaus tulee sopia erikseen.

Työnantajan olisi tullut sopia turvallisuuskoordinaattorin vastuuta hoitavien toimihenkilöiden kanssa erillisestä korvauksesta, laatia sopimuksesta kirjallinen dokumentti, toimittaa dokumentti palkanlaskentaan ja maksaa sovitun mukainen korvaus kyseessä oleville toimihenkilöille heidän turvallisuuskoordinaattorivastuidensa keston ajalta. Koska Vantaan Energia Sähköverkot Oy on vastoin paikallisen määräyksen velvoitetta menetellyt turvallisuuskoordinaattorin vastuun kohdalla paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti, tulee työtuomioistuimen hyväksyä kantajan vaatimukset ja vahvistaa kantajan kanta määräyksen tulkinnasta oikeaksi.

Vastaajan ja kuultavien viittaama sopimus A:n kanssa 17.11.2009

Turvallisuuskoordinaattorin tehtävän huomioimisesta palkkauksessa paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti ei ole sovittu luottamusmies A:n kanssa. Asiasta ei olisi edes voitu sopia luottamusmiehen toimesta.

Energiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan tehtävänkuvaukset ja luokittelut tehdään toimihenkilön ja esimiehen välillä, ei sitä vastoin luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Liitot ovat suositelleet, että palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa, joka kyseisissä yhtiöissä oli kesken vuonna 2009, luottamusmies on mukana tehtävien luokitusta tehtäessä. Luottamusmiehestä ei kuitenkaan tule luokituksen osapuolta, jolla on mandaatti sopia luokituksen pisteytyksestä toimihenkilön sijasta tai vastoin hänen kantaa.

Kyseisen paikallisen sopimuksen määräykset ovat ehdottomia normeja, joista ei saa sopia toisin, ellei toisin sopimisen mahdollisuus ole todettu kyseisessä määräyksessä. Tällaista toisin sopimiseen valtuuttavaa määräystä ei ole 13 §:n 1.6 kohdassa. Siten ei ole edes merkitystä sillä, vaikka A ja yhtiö olisivat väitetyin tavoin sopineet asiasta. Kysymyksessä olisi paikallisen sopimuksen pakottavan määräyksen vastaisesta sopimisesta, joka olisi sopimuksena pätemätön.

Rakennuttajat, kuten muun muassa B, ovat toistuvasti kiistäneet turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvaamisen oikeellisuuden vuoden 2009 jälkeen. Tämä osoittaa, että asiasta ei ole sovittu.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioiminen tehtävän vaativuuden arvioinnissa ei ole vaikuttanut vaativuusluokan korottumiseen. Marraskuussa 2009 rakennuttajan toimenkuvan pisteytystä muutettiin myös muilta osin kun turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisellä tehtävänkuvaukseen. Ennen syksyn 2009 muutosta pisteytys oli johtanut 475 pisteeseen, joka merkitsi vaativuusluokkaa seitsemän (440 - 475 pistettä) kahdeksannen luokan alarajan ollessa 480 pisteessä. Yksin marraskuussa 2009 tehty ja turvallisuuskoordinaattorin vastuusta riippumaton rakennuttajan työtehtävän työkokemusvaatimuksen korottaminen nosti pisteet yli 480 pisteen eli vaativuusluokkaan kahdeksan. Turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisellä ei siten ollut ratkaisevaa merkitystä vaativuusluokituksen tarkistamiselle ylöspäin.

Vastaajan ja kuultavien väite työnantajan työnjohto-oikeuteen perustuvasta päätäntävallasta

Vastaaja ja kuultavat ovat katsoneet, että työnantajayhtiöt ovat toisaalta sidottuja 13 §:n 1.6 kohdan määräyksiin, mutta niillä on kuitenkin kunkin lakisääteisen vastuun osalta täysin vapaa harkinta sen suhteen, korvataanko nämä vastuut 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen vai toisen kappaleen mukaan. Vastaajan esittämä tulkinta vapaasta harkinnasta vastasi ennen 1.6.2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen määräyksen oikeaa tulkintaa. Määräystä muutettiin 1.6.2010 voimaan tulleeseen uuteen paikalliseen sopimukseen työntekijäpuolen vaatimuksesta ja juuri siitä syystä, että tuolloin sovittiin pakottavaksi säännökseksi sekä rajaus kiinteästi tehtävään liittyvään ja henkilöön liittyviin vastuisiin että niille eri korvaustavat.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy on oikeudenkäyntiä edeltäneissä erimielisyysneuvotteluissa esittänyt eri näkemyksen määräyksen oikeasta tulkinnasta kuin tässä oikeudenkäynnissä. Erimielisyysneuvotteluissa yhtiö on todennut ensinnäkin kantanaan, että rakennuttajien kohdalla turvallisuuskoordinaattorin vastuu on rakennuttajan tehtävään liittyvä vastuu, joka tulee korvattavaksi ensimmäisen kappaleen mukaan. Edelleen erimielisyysneuvotteluissa yhtiö on todennut, että jos turvallisuuskoordinaattorin vastuu olisi siirrettävissä, eikä koskisi kaikkia rakennuttajia, vastuu määrittyisi kantajan esittämän kannan mukaan toisen kappaleen mukaisesti. Tämä ilmentää sitä, että yhtiöidenkään mukaan niillä ei ole ollut nyt oikeudenkäynnissä väittämäänsä vapaata harkintavaltaa korvausperusteen valinnassa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Energiateollisuus ry, Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Tekniikka ja Terveys KTN ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavien yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan tulkinnasta ja soveltamisesta

Paikallisessa sopimuksessa työnantajalle on jätetty päätösvalta siitä, kummalla kahdesta vaihtoehtoisesta tavasta 13 §:n 1.6 kohdan kolmannen kappaleen esimerkkiluettelossa tarkoitetut vastuut huomioidaan palkkauksessa. Valinta kuuluu työnantajalle työnjohto-oikeuden perusteella. Paikalliseen sopimukseen 1.6.2010 tulleiden muutosten johdosta lakisääteisten vastuiden työnantajan päätettävissä olevat korvaamisvaihtoehdot laajentuivat aiempaan nähden, eikä niitä rajoitettu kantajan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n väittämällä tavalla.

Tietyn lakisääteisen vastuun huomioimistapa kahden vaihtoehdon välillä on ratkaistu tapauskohtaisen tarkoituksenmukaisuusarvion perusteella. Huomioimistavat ovat vaihdelleet Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä samojenkin vastuiden osalta, mikä tukee vastaajan ja kuultavien kantaa huomioimistapojen vaihtoehtoisuudesta ja siitä, että 13 §:n 1.6 kohta ei ole velvoittanut yhtiötä huomioimaan tiettyä vastuuta vain joko ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaisesti. Johdonmukaista soveltamiskäytäntöä ei ole ollut. Olennaista on, että kolmannessa kappaleessa tarkoitetut vastuut on huomioitu jommallakummalla tavalla. Kantajan vaatimaa tulkintaa siitä, että turvallisuuskoordinaattorina toimiminen tulisi aina huomioida palkkauksessa joko 1.6 kohdan ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaisesti, ei näin ollen voida vahvistaa.

Mikäli paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan kolmannessa kappaleessa mainittu lakisääteinen vastuu, kuten turvallisuuskoordinaattorina toimiminen, on kirjattu toimihenkilön tehtävänkuvaukseen, on kyseinen vastuu otettu huomioon tehtävän vaativuuden arvioinnissa sopimusmääräyksen ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Jos vastuuta ei ole kirjattu tehtävänkuvaukseen, on huomioiminen tapahtunut sopimusmääräyksen toisen kappaleen mukaisesti henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuusta

Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä turvallisuuskoordinaattorin tehtävä on sisältynyt rakennuttajan tehtävään ja lisäksi ainakin seitsemään muuhun tehtävään. Kaikissa näissä tehtävissä turvallisuuskoordinaattorin vastuu on huomioitu palkkauksessa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Sinänsä myös toisen kappaleen mukainen tapa huomioida vastuu olisi ollut työnantajan valittavissa.

Vantaan Energia -konsernissa on työskennellyt rakennuttajan tehtävässä kolme toimihenkilöä. Kaikkien heidän työnantaja on ollut Vantaan Energia Sähköverkot Oy. Heidän työtehtäviensä sisältö ja tehtävänkuvaus, johon turvallisuuskoordinaattorina toimiminen on kirjattu, on ollut täysin sama. Toimihenkilöt, luottamusmiehet ja työnantaja ovat olleet yhtä mieltä siitä, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut mainita rakennuttajan tehtävänkuvauksessa, koska kyse on ollut olennaisesta osasta työtehtävän sisältöä.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen antamisen jälkeen vuonna 2009 Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä toimihenkilöitä tuolloin edustanut luottamusmies A ja Vantaan Energia -konsernin viestintä ja henkilöstöjohtaja C pääneuvottelijana neuvottelivat siitä, millä tavoin turvallisuuskoordinaattorina toimiminen olisi tarkoituksenmukaista huomioida rakennuttajan tehtävän vaativuuspisteytyksessä. Tuolloin voimassa olleen, vuonna 2007 tehdyn paikallisen sopimuksen mukaan tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain yhdellä mahdollisella tavalla eli tehtäväkohtaisessa palkassa. Lisävastuiden huomioiminen henkilökohtaisessa palkanosassa tuli ylipäänsä mahdolliseksi vasta 1.6.2010 voimaan tulleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan myötä. Tehtäväkohtaisen palkan suuruus puolestaan riippui vaativuuspisteiden määrästä. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaan luottamusmiehen kanssa sovittiin, millä tavoin jonkin vastuun lisääminen tehtävänkuvaan vaikuttaa vaativuuspisteiden määrään ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan suuruuteen.

Neuvottelijat sopivat 17.11.2009 siitä, millä tavoin turvallisuuskoordinaattorin vastuun lisääminen rakennuttajien tehtävänkuvaukseen huomioidaan kyseisen tehtävän vaativuuspisteytyksessä. Turvallisuuskoordinaattoria koskevan vastuun lisääminen vaikutti ratkaisevasti tehtävän vaativuuspisteiden nousuun siten, että rakennuttajan tehtävän palkkaluokka nousi tässä tapauksessa luokasta 7 luokkaan 8 lukuun ottamatta yhtä henkilöä, jonka palkka oli jo entuudestaan luokan 8 tasolla. A:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteinen tulkinta sitoo A:n edustettavia eli rakennuttajan tehtävässä työskenteleviä toimihenkilöitä.

Vuosina 2007–2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen mukaan tehtävään pysyvästi liittyvät lisävastuut, kuten turvallisuuskoordinaattorina toimiminen, voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain yhdellä tavalla eli palkan tehtäväkohtaisessa osassa. Työnantaja on kuitenkin tällöinkin voinut sopia luottamusmiehen kanssa siitä, millä tavoin tehtäväkohtaisen palkan suuruuteen vaikuttavia vaativuuspisteitä korotetaan, kuten tässä tapauksessa A:n kanssa tehtiin.

Erimielisyydet, joista on neuvoteltu liittojen välillä 11.12.2012, ovat koskeneet rakennuttajan tehtävään kuuluvaa turvallisuuskoordinaattorin tehtävää. Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä on käsitelty liittotason neuvottelun jälkeen toimihenkilöiden luottamusmiesten ja kyseessä olevaa vastuuta hoitavien toimihenkilöiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimista eri työtehtävissä. Keskusteluihin ovat osallistuneet muiden ohella Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n toimihenkilöiden luottamusmiehenä vuodesta 2011 lukien toiminut D ja varaluottamusmiehenä vuodesta 2011 lukien toiminut B, jotka ovat työskennelleet itse rakennuttajan tehtävässä. Luottamusmiehet tai toimihenkilöt eivät ole ilmoittaneet, että työnantajan menettely olisi virheellinen, vaan osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on voitu huomioida palkkauksessa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. D ja B ovat olleet tätä mieltä käsiteltäessä turvallisuuskoordinaattorin vastuuta muiden kuin heidän oman tehtävänsä yhteydessä.

Seitsemässä muussa tehtävässä, joihin turvallisuuskoordinaattorin vastuu on sisältynyt, vastuun huomioon ottaminen 13 § 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan on ollut yleisesti hyväksytty, vakiintunut ja johdonmukainen. Näitä tehtäviä hoitavat työntekijät tai heitä edustavat luottamusmiehet eivät ole kertaakaan ilmoittaneet Vantaan Energia Oy:n tai Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n edustajille, että turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimistapa olisi paikallisen sopimuksen vastainen tai muutenkaan riidanalainen.

Muista kuin turvallisuuskoordinaattorin lakisääteisistä vastuista

Vantaan Energia Oy:ssä työsuojelupäällikön, sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuut on huomioitu paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisen kappaleen mukaisesti.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön ja sähkötöiden johtajan vastuut on huomioitu 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Kemikaalivalvojan vastuun sisältäviä työtehtäviä ei ole tehty Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä.

Tekniikka ja Terveys KTN ry:n esittämistä väitteistä

Tekniikka ja Terveys KTN ry on väittänyt, että sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuiden huomioimistavan perusteella voitaisiin analogisesti tehdä sellainen johtopäätös, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu tulisi paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan mukaan ottaa aina huomioon nimenomaan henkilökohtaisessa palkanosassa. Väite on outo ja virheellinen, koska esimerkiksi sähkötöiden johtajan ja työsuojelupäällikön vastuut on huomioitu palkkauksessa eri yhtiöissä kahdella eri tavalla. Näin ollen kyseisten vastuiden osalta ei edes ole mitään sellaista yhtenäistä huomioimiskäytäntöä, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä turvallisuuskoordinaattorin vastuun oikeasta huomioimistavasta. Kemikaalivalvojan vastuun huomioimisesta ei puolestaan voida tehdä mitään johtopäätöksiä turvallisuuskoordinaattorin suhteen, koska eri vastuut on ylipäänsä huomioitu palkkauksessa kahdella vaihtoehtoisella tavalla tapauskohtaisen harkinnan mukaan. KTN ry:n tulkinta ei myöskään ilmene riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodosta.

Tekniikka ja Terveys KTN ry on lisäksi väittänyt, että tietyn lakisääteisen vastuun huomioimistapa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaan määräytyisi sitovasti sillä perusteella, kuinka kiinteä ja erottamaton osa työtehtävää vastuu on tai onko vastuu siirrettävissä toiseen tehtävään. Väitteet ovat virheellisiä. Näillä seikoilla on voinut olla tapauskohtaisesti merkitystä työnantajan harkitessa, kummalla vaihtoehtoisista tavoista tietty vastuu huomioidaan palkkauksessa. Valinta eri vaihtoehtojen välillä on kuitenkin tällöinkin ollut täysin työnantajan vapaassa harkinnassa, ellei huomioimistavasta ole sovittu, kuten on tehty turvallisuuskoordinaattorin vastuun osalta Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä. Myöskään riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodosta ei ilmene, että vastuun huomioimistapa määräytyisi sitovasti Tekniikka ja Terveys KTN ry:n mainitsemien seikkojen perusteella.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ote vuoteen 2010 saakka voimassa olleesta paikallisesta sopimuksesta

2. Paikallinen sopimus 1.6.2010–31.1.2013, esim. 2 §:n 2.2 kohta ja 7 §:n 3. kappale

3. E:n sähköpostiviesti 2.6.2009 F:lle

4. Rakennuttaja B:n kehityskeskustelulomakkeet 19.1.2010, 7.6.2010, 7.12.2010 ja 21.11.2011

5. Erimielisyysmuistio 6.4.2009 ja sen liitteenä oleva rakennuttajan tehtävänkuvaus

6. Muistio 27.6.2011 ja sen liitteenä ollut rakennuttajan työtehtävän kuvaus sekä pisteytys 17.11.2009

Vastaajan ja kuultavien kirjalliset todisteet

1. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttajan työtehtävää koskeva voimassaoleva tehtävänkuvaus

2 (a-c). Viestintä- ja henkilöstöjohtaja C:n sähköpostiviestit 17.11.2009 ja 18.11.2009 toimihenkilöiden luottamusmies A:lle sekä viestin 18.11.2009 liitteenä ollut rakennuttajan yhteisesti hyväksytty tehtävänkuvaus ja tehtävän vaativuuden arviointitulos

3. Kuultavayhtiöissä sovellettu, 29.11.2007 voimaan tullut paikallinen sopimus.

4. Kuultavayhtiöissä sovelletun, 29.11.2007 voimaan tulleen paikallisen sopimuksen toimihenkilöiden palkkaliite ("Tehtäväkohtainen palkka", viimeinen ranskalainen viiva).

Kantajan henkilötodistelu

1. Rakennuttaja B

2. Rakennuttaja D

3. Pääluottamusmies G

Vastaajan ja kuultavien henkilötodistelu

1. C, Vantaan Energia -konsernin viestintä- ja henkilöstöjohtaja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Paikallisen työehtosopimuksen voimaantulo ja soveltaminen

Energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä, Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä ja Vantaan Aviaenergia Oy:ssä koskevan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdassa on ollut 1.6.2010 alkaneesta sopimuskaudesta lukien määräys lakisääteisten vastuiden huomioimisesta palkkauksessa. Työehtosopimus tulee voimaan sopimuksen allekirjoittamisella ja ellei muuta ole sovittu, työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan sopimuksen voimaantulosta lukien. Edellä mainittu paikallinen sopimus on allekirjoitettu 3.6.2010 ja sen sopimuskaudeksi on sovittu 1.6.2010–31.1.2013. Kyseisessä sopimuksessa ei ole määräystä siitä, että sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräystä noudatettaisiin jostain muusta ajankohdasta kuin sopimuksen voimaantulosta lukien. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että määräystä on tullut soveltaa paikallisen sopimuksen voimaan tulosta lukien.

Paikallisen työehtosopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan tulkinta

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto

Asiassa on erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettava huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan työntekijän palkkauksessa. Vantaan Energia Sähköverkot Oy on ottanut turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon rakennuttajan tehtäväkohtaisessa palkassa eli paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaisesti. Kantaja Tekniikka ja Terveys KTN ry on katsonut, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu olisi tullut ottaa huomioon henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa eli paikallisen sopimuksen 1.6 kohdan 2. kappaleen mukaisesti.

Työtuomioistuin toteaa, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan sanamuodosta ei voida päätellä sitä, pitääkö turvallisuuskoordinaattorin vastuu ottaa huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan henkilön palkassa työehtosopimusmääräyksen 1. vai 2. kappaleen mukaan. Näin ollen on tarkasteltava sitä, mikä on ollut työehtosopimusosapuolten tarkoitus kun määräyksestä on sovittu ja sitä, miten määräystä on sovellettu Vantaan Energia -konsernissa.

Sopimusneuvotteluista ja työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty näyttö

Vantaan Energia Oy:n pääluottamusmiehenä marraskuusta 2007 alkaen ollut ja samasta ajankohdasta lukien Vantaan Energia -konsernin paikallisen työehtosopimuksen neuvotteluihin osallistunut G on kertonut, että aiemmin kansallisesta lainsäädännöstä johtuneet vastuut olivat yleisesti organisaation vastuulla eivätkä kenenkään tietyn työntekijän vastuulla. EU-direktiiveistä on aiheutunut se, että esimerkiksi Vantaan Energia -konsernissa on tullut täsmentää erilaisten lakisääteisten vastuiden vastuuhenkilöt. Nämä henkilöt kantavat itse henkilökohtaisesti työnantajan puolesta kyseisen vastuun, jolloin vastuu tulee huolellisemmin kannetuksi. Työehtosopimuksessa, jonka sopimuskausi kesti 31.5.2010 asti, ollut tehtäviin pysyvästi liittyvien lisävastuiden huomioimista tehtäväkohtaisessa palkassa koskenut työehtosopimusmääräys on ollut liian ylimalkainen. Aiemmassa määräyksessä ei ole ollut selkeää mainintaa siitä, mitä se tarkoitti ja määräys on ollut tulkinnaltaan ristiriitainen. Tämän johdosta määräystä lähdettiin rakentamaan uusiksi G:n laatimien työehtosopimusmääräysesitysten pohjalta. Työnantaja on tiennyt, että uusista määräyksistä aiheutuisi kustannusvaikutuksia, mutta työnantaja on kuitenkin ollut valmis neuvottelemaan niistä, sillä muutoin tehtäviä hoitamaan ei olisi välttämättä löytynyt henkilöitä.

Neuvotteluissa on sovittu työnantajan aloitteesta siitä, että sellaisissa olemassa olevissa tai myöhemmin perustettavissa tehtävissä, joissa tehtävän sisältönä oli nimenomaan tietyn lakisääteisen vastuun hoitaminen, voitiin uudenkin työehtosopimusmääräyksen mukaan ottaa kyseinen lakisääteinen vastuu huomioon tehtävänkuvauksessa. Työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa ainoa tällainen tehtävä oli Vantaan Energia Oy:n päätoiminen työsuojelupäällikön tehtävä. Myöskään tällä hetkellä ei ollut muita vastaavia tehtäviä. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön tehtävä ei ole riittänyt omaksi tehtäväkseen, joten sitä on hoidettu toisen toimen ohella ja se on korvattu erillislisänä. Sama lakisääteinen vastuu on siten korvattu tässä tapauksessa kahdella eri tavalla.

Muissa tapauksissa, joissa lakisääteinen vastuu oli "liikkuvaa tavaraa", se sovittiin otettavaksi huomioon erillislisänä. Henkilökohtaisella lakisääteisellä vastuulla tarkoitettiin vastuita, jotka olivat liitännäisiä henkilön ammatilliseen tehtävänkuvaan nähden. Henkilökohtainen lakisääteinen vastuu tuli korvata aina ja se voi olla yhdellä tai useammalla henkilöllä samaan aikaan. Merkittävin osa lakisääteisistä vastuista oli henkilökohtaisia lakisääteisiä vastuita. Henkilökohtaisen lakisääteisen vastuun korvaamisesta [paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.3 kohdan 2. kappaleessa tarkoitetulla tavalla] sovittiin, koska energiateollisuuden vaativuudenarviointijärjestelmä ei kyennyt mittaamaan lakisääteistä vastuuta, sillä järjestelmää ei ollut rakennettu sitä varten. Lisäksi näin sovittiin, koska vastuu voitiin siirtää henkilöltä toiselle ja jos se oli tehtäväkohtaisessa palkassa, saattoi palkkaan jäädä vastuun pois siirtämisen jälkeen vastikkeetonta osaa. Näin siksi, että tehtäväkohtaista palkkaa ei voitu välttämättä muuttaa, vaan se sai suojaa, toisin kuin oli tilanne henkilökohtaisen lisän kohdalla, joka voitiin poistaa yksinkertaisemmin lisään oikeuttavan perusteen poistuessa. Asiasta keskusteltiin työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajalla ei ollut harkintavaltaa paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. ja 2. kappaleen korvaustapojen välillä, vaan vastuu korvattiin edellä mainittujen perusteiden mukaan.

Vantaan Energia Oy:ssä ryhdyttiin maksamaan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan voimaantulon jälkeen erillislisiä sellaisista vastuista, joita työntekijät olivat hoitaneet jo aiemmin. Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkot-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuuta hoitavalle toimihenkilö H:lle suoritettiin kyseisestä vastuusta erillislisä. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu voitiin siirtää tehtävästä toiseen sekä henkilöltä toiselle ja se oli selkeästi henkilökohtainen lakisääteinen vastuu.

Vantaan Energia -konsernin viestintä- ja henkilöstöjohtaja C on osallistunut Vantaan Energia -konsernin paikallisen työehtosopimuksen neuvotteluihin vuodesta 2006 alkaen. Hän on kertonut, että paikallisessa sopimuksessa, jonka sopimuskausi alkoi 1.6.2010, työnantajalle lisättiin mahdollisuus huomioida lakisääteinen vastuu tehtäväkohtaisen palkanosan lisäksi henkilökohtaisessa palkanosassa. Kyseisen sopimuksen mukaan, jos kaikilla samaa tehtävää hoitavilla oli tietty vastuu, vastuu otettiin huomioon tehtäväkohtaisessa palkanosassa. Jos samaa tehtävää hoitavista vain osalla oli tietty vastuu, vastuu huomioitiin henkilökohtaisessa palkanosassa. Paikallista sopimusta muutettiin näin 1.6.2010 alkaen, jotta palkkaus olisi mahdollisimman oikeudenmukainen. Se, otettiinko vastuu huomioon paikallisen sopimuksen 13 §:n 1. vai 2. kappaleen mukaan oli työnantajan päätäntävallassa, mutta työnantaja on noudattanut vastuun huomioon ottamisen osalta edellä mainittuja periaatteita. Vastuun liitännäisyydellä tehtävään tai sen siirrettävyydellä ei ollut merkitystä asiassa.

Vantaan Energia -konsernissa turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli yhteensä 13:ssa tehtävässä, joista suurin osa oli Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli kuulunut kaikille rakennuttajan tehtävää hoitaville, joten vastuu on otettu huomioon heidän tehtäväkohtaisessa palkassaan. Kesällä 2017 turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut kahdelle kokonaispalkkauksen piirissä olevalle ylemmälle toimihenkilölle määräaikaisesti voimalaitosten vuosihuollon ajaksi, joten heille vastuu tullaan korvaamaan erillislisinä.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttaja ja toimihenkilöiden varaluottamusmies B on kertonut, että Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkot-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuu ei ollut rakennuttajilla, vaan rakennuttajien esimiehillä eli kunnossapitopuolella I:lla ja uudispuolen rakentamisyksikössä J:lla. Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä ei ollut sillä tavalla liitännäinen rakennuttajan tehtävään kuin mitä työnantaja oli väittänyt. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä kaikilla rakennuttajilla on ollut turvallisuuskoordinaattorin vastuu. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä turvallisuuskoordinaattorin vastuu on ollut myös muita tehtäviä tekevillä kuin rakennuttajilla. Kenellekään heistä ei ole maksettu turvallisuuskoordinaattorin vastuusta henkilökohtaista palkanosaa.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttaja ja toimihenkilöiden luottamusmies D on kertonut, että Vantaan Energia Oy:ssä kaukolämpö-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli rakennuttajien sijaan kunnossapidon päällikkö I:lla ja rakentamispäällikkö H:lla. Toinen heistä oli ylempi toimihenkilö ja hänelle ei maksettu erilliskorvausta turvallisuuskoordinaattorin vastuusta. Toinen heistä taas oli toimihenkilö ja hänelle maksettiin erillislisää kyseisestä vastuusta. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu ei ollut välttämättä liitännäinen rakennuttajan tehtävään. D:lle maksettiin erillissopimuksen perusteella erillislisää sähkölaitteistojen käytönjohtajan tehtävästä. Muilla rakennuttajilla ei ollut sähkölaitteistojen käytönjohtajan vastuuta.

Sopimusneuvotteluista ja työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetyn näytön arviointi ja yhteenveto

Paikallinen sopimus, jonka sopimuskausi on alkanut 1.6.2010, on syntynyt neuvotteluissa, joihin osallistuneet G ja C ovat kertoneet työtuomioistuimessa eri tavoin siitä, mitä neuvotteluissa sovittiin paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräyksen osalta. G:n mukaan sovittiin, että vastuun huomioiminen määräytyy 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan, jos tehtävän sisältönä oli nimenomaan tietyn lakisääteisen vastuun hoitaminen. Vastuun huomioinen määräytyi taas 2. kappaleen mukaan, jos lakisääteinen vastuu oli "liikkuvaa tavaraa" eli se oli liitännäinen henkilön ammatilliseen tehtävänkuvaan nähden, mutta voitiin siirtää toiselle henkilölle. C:n mukaan sovittiin, että vastuun huomioiminen määräytyi 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan, jos kaikilla samaa tehtävää hoitavilla oli tietty vastuu. Vastuun huomioiminen määräytyy taas 2. kappaleen mukaan, jos samaa tehtävää hoitavista vain osalla oli tietty vastuu.

G ja C ovat kertoneet eri tavoin myös niistä syistä, jotka ovat johtaneet määräyksen uudistamiseen. G:n mukaan määräyksen uudistamisen tarve johtui yhtäältä EU-lainsäädännöstä, toisaalta taas siitä, että aiempi määräys oli liian ylimalkainen. Lisäksi energia-alan palkkausjärjestelmä ei kyennyt ottamaan huomioon henkilökohtaista vastuuta asianmukaisesti ja henkilökohtaisen vastuun ottaminen huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa olisi saattanut vastuun poistumisen jälkeen jättää tehtäväkohtaiseen palkkaan perusteetonta vastikkeetonta osuutta. C:n mukaan taas syynä oli palkkauksen oikeudenmukaisuus.

Työtuomioistuin katsoo, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan sanamuoto mahdollistaa määräyksen tulkinnan kummallakin, sekä G:n että C:n kertomalla tavalla. Syyt, jotka G ja C ovat esittäneet työehtosopimusmääräyksen muuttamisen perusteiksi ovat myös johdonmukaisia suhteessa siihen, mitä heidän mukaansa työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin määräyksen soveltamisesta.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisestä rakennuttajan tehtävänkuvaan on ollut erimielisyyttä jo ennen paikallisen sopimuksen voimaantuloa. Kyseisen vastuun huomioon ottamisesta rakennuttajan palkassa on laadittu erimielisyysmuistio 27.6.2011. Sopimusosapuolten välinen erimielisyys on siten ollut ratkaisematta usean vuoden ajan. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että siitä käytännöstä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettu huomioon kuluneiden vuosien aikana palkkauksessa ei voida tehdä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä johtopäätöksiä.

Muiden lakisääteisten vastuiden osalta asiassa on näytetty, että Vantaan Energia Oy:ssä päätoimisen työsuojelupäällikön vastuu on otettu huomioon paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön tehtävää on puolestaan hoitanut henkilö toisen toimensa ohessa, ja hänen osaltaan vastuu on otettu huomioon palkassa edellä mainitun määräyksen 2. kappaleen mukaan. Sähkölaitteistojen käytönjohtajan vastuun osalta työtuomioistuimessa on luotettavasti selvitetty se, että tämän vastuun perusteella on maksettu Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä yhdelle rakennuttajalle henkilökohtaista palkanosaa erillisen sopimuksen perusteella. Muilla rakennuttajilla ei ole ollut kyseistä vastuuta. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetty soveltamiskäytäntö tukee osaltaan kummankin asianosaisen esittämää tapaa tulkita määräystä.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti toteen näyttämättä, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräystä olisi työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tulkittavan kantajan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n väittämällä tavalla. Kun määräyksen sanamuodon perusteella ei myöskään voida päätellä, että määräystä tulisi tulkita KTN ry:n vaatimalla tavalla, eikä soveltamiskäytäntökään tue yksiselitteisesti kannetta, työtuomioistuin ei voi asiassa esitetyn selvityksen perusteella vahvistaa, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy olisi menetellyt energiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan vastaisesti jättämällä sopimatta turvallisuuskoordinaattoreiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvauksesta ja jättämällä laatimatta korvauksesta kirjallisen dokumentin palkanlaskentaan. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Tekniikka ja Terveys KTN ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Tekniikka ja Terveys KTN ry:n korvaamaan Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Tuliara, Nybondas, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

 
Julkaistu 14.6.2017